Possumuhennos

porsaan suolalapaa
perunaa
porkkanaa
lanttua
sipulia
creme fraichea
lihaliemikuutioita
sinappia
persiljaa
mustapippuria

Paloittele lapa ja laita pataan/kattilaan.
Paloittele juureksia sopivasti lihan määrään nähden. Kaikki palaset saavat olla ronskin kokoisia, suupalaksi saakka ei tarvitse pilkkoa (myöskään lihaa).
Lisää pataan vettä niin että ainekset peittyvät ja lihaliemikuutioita vesimäärän mukaan.
Mausta mustapippurilla ja muilla mieleisillä mausteilla (älä laita suolaa, sitä on jo riittämiin).
Keitä liedellä 2-3 tuntia.
Sekoita creme fraicheen hiukan sinappia ja lisää se sekä persiljaa.
Keitä vielä puolisen tuntia.
Kun muhennos on valmista, kuuluu lihan olla niin pehmeää, että se hajoaa lusikalla pienemmiksi palasiksi. Ei haittaa vaikka lientä olisi vähän reilusti, voi tätä syödä puolikeittonakin.

Kesäkurpitsa-halloumipasta

1-2 kesäkurpitsaa (koosta riippuen)
2 yksikyntistä valkosipulia (tai vastaava määrä kynsiä)
1 paketti halloumia
ruokaöljyä
vapaavalintaista pastaa 2 hengelle

Raasta tai murskaa valkosipuli. Laita valkosipulimurska paistinpannulle öljyyn ja levy melko isolle. Raasta kesäkurpitsa(t) silpuksi. Lisää kesäkurpitsasilppu paistinpannuun, paista keskilämmöllä. Lisää tarvittaessa myös öljyä. Laita pasta kiehumaan. Kuutioi halloumi ja lisää paistinpannulle. Muista sekoittaa välillä. Kun pasta on kypsää, valuta se ja kaada kesäkurpitsahalloumivalkosipulimössö sen päälle.

Teoriani on, että halloumin voi korvata jonkun sortin pähkinöillä vegaaniversiota varten, mutta en ole testannut.

Kukkakaalilipstikkakeitto

1 kukkakaali
5-6 perunaa
n. 20 tuoreen lipstikan lehteä
vettä
mustapippuria
200 g tuorejuustoa

Laita kattikaan kukkakaali lohkoina, perunat, lipstikka ja maun mukaan pippuria. Suolaa ei mielestäni lipstikan kanssa tarvita mutta laita sitäkin jos haluat. Lisää vettä niin että kasvikset peittyvät ja keitä kunnes ne ovat pehmeitä. Soseuta sauvasekoittimella. Lisää tuorejuusto ja hämmentele niin kauan että se on kokonaan sulanut keittoon.

Itse käytin Valion Viola-sarjan sinihome-tuorejuustoa, mutta varmaan sopii joku muukin. Keitto on hyvää myös kylmänä.

(Lipstikka eli liperi on yrtti, joka on tähän aikaan vuodesta parhaimmillaan.)

Linssi-jauhelihamureke

Improvisoidusta murekkeesta tuli oikein hyvää, joten resepti tänne muistiin.

400 g naudan paistijauhelihaa
2 dl punaisia linssejä
2-3 porkkanaa
2-3 sipulia
2,5 dl kippari-maustettua ruokakermaa
1 dl korppujauhetta
2 kananmunaa
suolaa
valkopippuria
minttua
kirveliä
ruokaöljyä paistamiseen

Kuori ja raasta porkkanat hienoksi raasteeksi. Silppua sipuli hienoksi. Paista sipulisilppu ja porkkanaraaste ruokaöljyssä ja nosta syrjään jäähtymään.

Huuhtele linssit ja keitä runsaassa kevyesti suolatussa vedessä sen verran ylikypsiksi, että linssien rakenne alkaa hajota. Valuta huolellisesti ja jätä jäähtymään.

Sekoita maustettu ruokakerma ja korppujauhe kulhossa. Lisää hieman suolaa, valkopippuria sekä yrttejä maun mukaan ja anna turvota noin 10 min. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Lisää ruokakermaseokseen jauheliha, sipuli-porkkanasilppu sekä linssit. Sekoita ainekset tasaiseksi massaksi. Sekoita lopuksi joukkoon kananmunat. Kaada massa laakeaan uunivuokaan. Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.

Amerikkalaiset aamiaispannarit

Näitä on tullut tehtyä yli kymmenen vuotta ja aina ovat kelvanneet. Leivinjauhe nostattaa nämä ohukaisia paksummiksi ja päälle tulee voita ja vaahterasiirappia. "As seen on TV and movies." Nämä ovat helppoja, mutta annan tässä myös hifistelyvinkit perfektionisteille.

Taikina 4 hengelle:
4 dl karkeita vehnäjauhoja
4(-5) rkl sokeria
4(-5) tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
4 dl maitoa
1(-2) kananmunaa
reipas loraus ruokaöljyä

Sekoitetaan kuivat aineet, lisätään kananmuna ja suurin osa maitoa. Sekotetaan niin että ei ole paakkuja. Taikinan oikean sakeuden näkee kun nostaa vispilän, taikinan valumajäljen pitäisi näkyä noin sekunti. Paksumpaa kuin lettutaikina, paljon ohuempaa kuin mikään muffinssitaikina. Oikean viskositeetin saavuttaminen saattaa vaatia läträämistä nesteen ja jauhojen kanssa, mutta on olennaista optimituloksen saavuttamiselle. Jos taikina saa turvota hetken (ei haittaa), nestettä tarvitsee lisätä.

Paistaminen juuri oikein vaatii taitoa, mutta syötävää tulee ensimmäiselläkin kerralla. Pannu keskikuumaksi, vanhanmallisella 1-6 hellalla lämpö noin 4:lle. Ei rasvalammikkoa pannulle, tarvittaessa pyyhkäistään pinta öljytyllä talouspaperin palalla. Taikinaa kaadetaan vajaa desi keskelle pannua, ei kallistella, ei lääpitä, annetaan siis olla. Pari ensimmäistä kalibrointipannaria voi tehdä pienempinä. Noin 20-30 sekunnin kuluttua taikinan pinnalla alkaa näkyä kuplia, kun ensimmäiset kuplat puhkeavat, sujautetaan lasta alle ja käännetään reippaalla ranneliikkeellä, roiskimatta. Pinnan pitäisi olla vaaleanruskea, ei kalpea eikä tumma. Annetaan paistua toiselta puolelta sama tai vähän pidempi aika ja nostetaan lautaselle. Annetaan nälkäiselle syöjälle tai jäädään odottamaan, pannareita voi pitää lämpimänä uunissa. Paistaa voi useammalla pannulla samanaikaisesti.

Täydellisessä suorituksessa väri on kullanruskea ja pannarin reunat suorat tai hivenen koverat, itse pannari melkein sentin paksuinen. Sisältä pannari on kypsä ja kuohkea, kuin muffinssi.

Taikinan jauhoina voi käyttää muuta kuin vehnää, kerran meni vahingossa yli puolet ruista ja sekin toimi, laitan usein kolmanneksen grahamjauhoa tai mitä löytyykään. Maidon voi korvata retkioloissa maitojauheella ja kylmällä vedellä (leivinjauhe ei pidä lämpimistä nesteistä), vissyvettä voi kokeilla, jne. Jos kananmunat unohtaa pois, pannareista ei tule ihan yhtä hyviä, mutta satunnainen nautiskelija ei huomaa eroa.

Pannareihin voi lisätä mustikoita, omenaraastetta, banaania, suklaata tms. Toimii yleensä paremmin jos lisukkeet lisätään heti taikinan kaatamisen jälkeen pannulle, taikinassa ne painuvat pohjalle.

Lapsille voi paistaa mikkihiiripannareita kaatamalla ison annoksen taikinaa keskelle ja kaksi pienempää sen reunoille korviksi.

Pannareita saa syödä kukin omalla tavallaan, mutta oma suositukseni on paistaa lautaselle kolme pannaria, voidella ne runsaasti oikealla voilla ja antaa voin sulaa väliin ja kaataa päälle vaahterasiirappia kunnes se muodostaa pienen lammikon lautaselle. Pirkka- ja S-marketin vaahterasiirapit ovat hyviä, kaverilla oli juuri Stockmannilta ostettua luomuvaahterasiirappia, jonka aromi oli vielä parempi.

Muutama siivu pekonia ja pari kanamunaa sopivat oheen, sitten voikin mennä kaatamaan pari hehtaaria metsää ja jättää lounaan väliin. Amerikassa on kuppiloissa "lumberjack" ja "grand slam" nimisiä aamiaisannoksia, jotka sisältävät puolet viikon kaloreista.

kiravuo

Sikinsokin soijaa ja punaista

0.5 dl öljyä
korianteria, juustokuminaa, kurkumaa, inkivääriä, kardemummaa
1 sipuli
3 dl tummaa soijarouhetta
2 dl punaisia linssejä
1 l vettä
puoli kiloa porkkanoita
kasviliemikuutio (tai kanaliemi)


Kuumenna öljy ja heitä mausteita perään 0.5-1 tl jokaista sorttia. Kuulosta sipuli öljyssä. Sitten sekoita mukaan soija ja linssit ja lisää vesi. Anna kiehua pienellä lämmöllä ja raasta sillä välin porkkanat. Lisää liemikuutio ja raaste kattilaan ja tarkista, että nestettä riittää koko haudutusajaksi. Vajaan 10 minuutin sisällä porkkanan pitäisi olla pehmeää, soijan nahkeaa ja linssin muhjua.

Nautitaan partaäijän kanssa ihan sellaisenaan tai keitetään jotain mieluisaa lisuketta riisistä, kuskusista tai bulgurista.

Tortillaa "kiinalaisittain"

Ryhtyessäni pohtimaan ruoanlaittoa vihjaistiin pakastimessa olevan ranskalaisia. Kun kerran uppopaistamiseen oltiin joka tapauksessa ryhtymässä, ja jääkaapissa oli possusuikaleita, alkoi houkuttaa ajatus (länsimaistuneen) kiinalaisen keittiön elementtien kuten friteeratun possun ja hapanimelän kokeilusta kotitekoisena ja kuiva-ainekaappeja penkoessa vastaan tulleet tortillat muuten kiinalaishenkiseen yhdistettynä tuntuivat heti jännittävämmältä ajatukselta kuin riisi.

Määrät ovat sellaisia, että kolme henkeä söi näistä n. puolet. Rasvassa paistettuna pienikin määrä lähtöaineita vie pitkälle. Ennen tortilloja täytteineen tosin syötiin myös ehkä n. puolet pussista(oisko ollu 750 g) ranskalaisia ja pari viime friteerauskerralta pakastimeen unohtunutta juustopuikkoa.

Frityyri:

• puolisen litraa maitoa
• 2 tl leivinjauhetta
• ehkä max kolmisen dl vehnäjauhoa

Kaikki sekaisin ja viereen toinen kulho, jossa pelkkää vehnäjauhoa. Ainakin kieritysjauhoissa muu jauho tai ei ihan (pelkkä) jauhokaan tarvi olla, toimii varmaan kans oikein kivasti ja muutkin nesteet toimivat. Friteerattava asia dipataan ensin taikinaan ja sitten kieritellään jauhoissa. Jos halutaan paksumpi taikinakuori, tätä toistetaan haluttu määrä kertoja. Yhdellä kerralla ei välttämättä voi lopputuotteen kannalta edes varsinaisesta kuoresta puhua.

Tällä metodilla paistettiin nyt

• 400 g possunsuikaleita
• kolme paprikaa
• kolme keskikokoista sipulia renkaina

Tortilloihin laitettiin näiden lisäksi turkkilaista jugurttia, juustoa ja salsa tai guacamole olisi varmaan sopinut myös, jos niitä olisi ollut.

Hapanimeläkastike:

Lähtökohdaksi sävellykselle otettiin kaksi about.comista löytynyttä reseptiä:
Sweet and Sour Sauce 
Vegetarian Sweet and Sour Sauce

Koska riisiviinietikkaa tai valkoviinietikkaa ei ollut, ja oltiin kokeellisella päällä, väkiviinaetikan sijaan otettiin pohjaksi punaviinietikka. Lientä keitellessä lähti melkoiset etikkahuurut, mutta jäähdyttyään hiukan sekään ei ollut ongelma.

Ainekset(määrät jälkikäteisiä arvioita)

• 1 dl punaviinietikkaa
• n. 1 dl fariinisokeria
• alle puoli desiä maissitärkkelystä. Vähemmän, jos haluaa juoksevamman kastikkeen. Tässä haluttiin dippaamiseen ja tortillan väliin sopiva juoksevuus.
• n. pari desiä vettä
• pari rkl worcestershire-kastiketta
• puoli desiä ketsuppia
• pari rkl soijakastiketta
• mausteita maun mukaan. ainakin kouranpohjallinen basilikaa toimi

Maissitärkkelys pitää ensin sekoittaa kylmään veteen, muuten ainekset voi heitellä kattilaan sekaisin ja kiehauttaa. Melkein pohjaan polttamalla saa hiukan poltetun sokerin aromia, mikä ei ole pahasta. Näin sokeripitoisena se on helppoa, jos kattilan jättää kovin pitkäksi aikaa yksin. Soija tai worcestershire eivät ole mitenkään kriittisiä. Hapanimelä perusmaku tulee etikasta ja sokerista, perinteinen punaisuus ketsupista(hyvin murskattu tomaattikin varmaan toimisi, jos haluaa tiukemman kontrollin maun suhteen), ja kaikki muu on oman maun mukaan tuunaamista.