Munakokkeli ja vähän muuta

Munakokkeli on helppo ja nopea lisuke aamupalan ja monien ruokien oheen. Sen tekemisen salaisuus on olla lopettamatta sekoittamista hetkeksikään. Itse asiassa tämä on niin naurettavan yksinkertaista, että vähän hävettää kirjoittaa aiheesta, mutta kun on niin monta kertaa vuosien varrella nähnyt aamiaispöydässä kirkastuvat silmät, ehkä pari sanaa kolestrolin yhdistämisesta rasvaan kannattaa.

kananmunia (1,5-3 per henkilö)
nestettä (vettä, maitoa tai kermaa)
mausteita (suolaa, pippuria, basilikaa, chiliä jne.)
rasvaa tai hyvä pannu paistamiseen
de-luxe versioon pekonia ja/tai tomaatteja

Rikotaan munat kulhoon ja lisätään nestettä. yleensä lurautan vettä ruokalusikallisen, maitoa tai kermaa saa laittaa enemmän, joissain ohjeissa jopa desi nestettä per kananmuna (näin paljoa en ole kokeillut), vähempikin toimii hyvin. Tai ei ollenkaan.

Mausteeksi suolan lisäksi mustapippuri, tuore tai kuiva basilika, tulinen chili, ruohosipuli, tandoorimauste (osui kerran kouraan hyllystä) jne. Munakokkeli tuntuu kestävän aika erilaisia mausteita.

Munamassa rikotaan haarukalla tai vispilällä, ei vatkata kauheasti eikä vaahdoteta. Kaadetaan kuumalle rasvaiselle pannulle ja sekoitetaan paistinlastalla (tai puuhaarukalla, jos on). Sekoittamista ei lopeteta hetkeksikään ja massaa kaavitaan reunoilta mukaan. Kun massa on kiinteää, mutta seassa on vielä nestemäistä munaa sammutetaan lämpö, nostetaan pannu liedeltä ja jatketaan hetki sekoittamista ja kaadetaan kokkeli lautasille. Tavoitteena on munamassa, jossa on herkullisia juuri ja juuri kypsiä kananmunankokkareita, jotka eivät ole kuitenkaan kuivia.

Munakokkelin voi myös tehdä vesihauteella, hitaasti kypsyttäen, mutta pannulla nopeasti tulee ihan hyvää, kunhan (saatoin jo mainita), sekottamista on jatkuvaa.

Vielä parempaa tulee kun pannulle heitetään ensin pekonia, joka liki kypsyttyään nostetaan leikkuulaudalle, pilkotaan terävällä veitsellä silpuksi ja heitetään munamassan joukkoon kun se on lähellä kypsymistä. Tällöin pekoninpalaset eivät peity kananmunaan vaan ovat esteettisesti esillä; ja kypsän pekonin silppuaminen toimii paremmin kuin raa'an, koska palat eivät tartu toisiinsa.

Toinen hyvä lisuke on tomaatit, otetaan tomaatti per muna tai kaksi, leikataan neljään osaan, poistetaan siemenet teelusikalla ja kanta veitsellä, ja leikellään sentin-kahden paloiksi. Paistetaan tomaatteja hetki (esim. siinä pekonirasvassa samalla kun silputaan pekonia tai sitten vegetariaaniöljyssä) ja otetaan erikseen lisättäväksi kun kananmuna alkaa kiinteytyä tai sitten jätetään pannulle ja paistetaan alusta alkaen mukaan kokkeliin. Tomaatti sopii jostain syystä erityisen mukavasti kananmunan seuraksi, toki voi käyttää paprikaa tai muita vihanneksia maun mukaan.

Ja nyt kun ollaan näin pitkällä, niin munakas on suunnilleen munakokkeli, jota sotketaan vain vähän aikaa ja joka saa sitten paistua levyksi, jonka keskelle laitetaan hyviä täytteitä ja käännetään sisälle. (Ei mennä hienompiin munakkaisiin, kun en osaa.) Munakkaan voi täyttää em. pekonilla tai tomaateilla, sienillä, juustolla, paistetulla sipulilla, makkaralla... Ja sekin sopii jättää sopivan kosteaksi eikä paistaa papyrukseksi.

Ja jos omistaa sopivan kokoisen valurautapannun (yhdelle hengelle blinipannu tai vähän isompi), voi tehdä frittatan, jossa munakasta ei kääritä, vaan sen sekaan ja pinnallekin sotketaan lisukkeita ja koko hoito paistetaan loppuun uunissa. Kun aloitetaan operaatio, laitetaan uunista grillivastus tai ylälämpö päälle ja kun munamassa osoittaa alustavia kypsymisen merkkejä, heitetään täytteet sekaan ja pannu uuniin n. 5 minuutiksi (tätä täytyy vahtia kunnes oppii ajastuksen). Frittataan tulevaa munamassaa voi vähän vispata enemmän ja siitä tulee kuin kuohkea piiras, jossa on kauniisti vähän ruskettunut kuori (etenkin jos päälle ripottelee juustoraastetta, kuten kuulemma voi tehdä). Frittataan sopii mausteiden lisäksi edellä mainitut pekonit, paprikat, kananmunat jne.

Munakokkelin ja muiden munaherkkujen seuraksi sopii sitten paahtoleipä, paistetut tomaatinpuolikkaat, voisarvet yms. Jos syö lounaan suomalaiseen tapaan kello 11:03, kannattaa tehdä pieni kokkeli, mutta kunnon aamiaisen voimin voi aivan hyvin siirtää lounaan iltapäivälle. Ja ennen kaikkea kokkeli on helppoa ja nopeaa, määritelmän mukaanhan aamupala on ennen heräämistä nautittava ateria, jolloin sielunvoimat eivät käy vielä täysillä.